Parempaa ajattelua | Voitto on tärkeintä – lajista viis! | Personal Thinkers

Voitto on tärkeintä – lajista viis!

16.10.2016 14:301 vuosi sitten

 Mitä yhteistä on Aino-Kaisa Saarisella, Donald Trumpilla ja Bengt Holmströmillä? Yhteistä on se, että suomalaisia tuntuu kiinnostavan vain se, kuka heistä voittaa omassa lajissaan.

 Pekka Holopaisen kirjoittama ’Tahto: Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot’ on opettavainen kirja sellaisille kuin minä. Olen kammonnut kaikenlaista kilpailua koko elämäni ajan. Minämuodossa kirjoitettu kuvaus Aikun elämästä on tutkimusmatka voitontahtoon. Miltä elämä näyttää ja tuntuu, kun kilpailussa voittaminen on elämän motivaatioperusta? Pääsin Saarisen nahkoihin ja aloin ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärtää, mitä kilpailuhenkisyys tarkoittaa.

 Aluksi taivastelin, miten aneemista oma elämäni onkaan ollut ilman kaikennielevää intohimoa. Aikku on pienestä lapsesta asti himoinnut menestymistä ja ykköstilaa ja ollut valmis uhraamaan kaiken saavuttaakseen haluamansa. Hetken miettimisen jälkeen huomasin, että intohimoja on monenlaisia, kullakin omansa. Lukemaan opittuani koetin varastaa jokaisen mahdollisen hetken päästäkseni uppoutumaan kiinnostaviin kirjoihin. Muihin asioihin kuluva aika oli haaskattua aikaa. Ahdistavinta kaikesta oli jatkuva kilpailu, johon koulumaailma jo tuolloin ohjasi.

 Tarvittiin Aino-Kaisa Saarinen kertomaan, että kilpailuvietti voi siivittää elämää ja antaa sille merkityksen. Julkisessa puheessa oletetaan jatkuvasti – ja virheellisesti – että kilpailuvietti on yleisinhimillinen ominaisuus. Ei ole, tai sitten minä en ole inhimillinen.

 Olen aina epäillyt, että ihmisten välinen rakentava yhteistyö ei suuresti hyödy kilpailusta. Saarisen kokemusten valossa hypoteesini saa tukea, tosin vain yhden koehenkilön todistuksen verran. Ihmissuhteet saattavat joutua katkolle kilpailu-uran vaatimusten vuoksi.

 Suomalaisia sanotaan urheiluhulluksi kansaksi. Vielä mitä. Voittaminenhan suomalaisia kiinnostaa. Urheilulajit nousevat valokeilaan, jos niissä kertyy voittoja. Ennen suosituista lajeista häviää hohto, jos toistuvasti hävitään.

 Donald Trumpin mahdollinen valinta Yhdysvaltain presidentiksi on vakava uhka koko maailmalle, erityisesti muutamille ryhmille. Naiset, vammaiset, muslimit, maahanmuuttajat, kiinalaiset, meksikolaiset, Yhdysvaltain demokraattiset korkeimman oikeuden tuomarikandidaatit, vapaakauppaa kannattavat, eurooppalaiset Nato-maat, mahdolliset kidutuksen uhrit ja  Trumpin kilpakumppani presidentinvaalissa ovat vaaravyöhykkeessä. Tappolistalla on myös Pariisin ilmastosopimus.

 Mitä tässä tilanteessa raportoi HSTV http://www.hs.fi/hstv/uutiset/v1476069279344? Kumpi – Trump vai Clinton – voitti toisen vaaliväittelyn? Maailma tasapainoilee kuilun reunalla, mutta politiikka näyttäytyy performanssina, jossa hauskinta on selvittää, kuka kulloinkin voittaa.

 Bengt Holmström voitti Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon Alfred Nobelin muistoksi. Media riemuitsi: Suomi voitti nobelin. Ei voittanut: Yhdysvalloissa elämäntyönsä tehnyt Holmström voitti nobelin. Seuraavaksi ruvettiin pohtimaan, miksi Holmströmin talousneuvoja ei ole otettu varteen suomalaisessa talouspolitiikassa. Mikko Leskelä twiittasi 10.10. : ”Yhtäkkiä kaikki, mitä Bengt Holmström on koskaan ollut mieltä Suomesta, on muuttunut totuudeksi. ihan vain Ruotsin keskuspankin päätöksellä.”

Ruotsin Kuninkaallinen tiedeakatemia seuloo palkinnon saajat. Nyt todellakin on edellytetty, että Suomessa pitäisi tehdä talouspolitiikkaa, joka noudattelee ruotsalaisen tiedeakatemian palkitsemislinjaa.

 Mikä tässä ärsyttää? Se, että Holmströmin palkitut tutkimukset ovat olleet olemassa jo pitkään. Jos hänen tieteellistä asiantuntemustaan olisi haluttu käyttää, tulokset olisivat olleet saatavilla ilman palkintoakin. Mutta sisältöhän ei tainnut taaskaan olla tärkeä. Vasta voittaminen toi laakerit tutkijan päähän suomalaisten silmissä.

 Kokonaan toinen asia onkin se, mitä pitää tehdä, jos talousnobelistit ovat keskenään erimielisiä.

Joseph Stiglitz on myös nobelisti, mutta hänen talouspolitiikkasuosituksensa ovat erilaisia kuin Holmströmin. Kumman näkemys valitaan? Suomalaisen näkemys, tietysti. Tämä päättely ei taida olla aivan sopusoinnussa tieteen ihanteiden kanssa. Se sopii kuitenkin hyvin yhteen nationalismin kanssa, ja sehän on nousussa aatteiden pörssissä.

 Kauan eläkööt voittajat! Muut saavat hiihtää, politikoida ja tutkia unholassa.